Tursake

Yäk. Eipä ole niin auvoisa olo tänään. Alkoi ns. se aika kuukaudesta, ja vanne on kiristänyt päätä koko päivän. Mojovat vatsakrampit kun lisätään mukaan, niin hieno päivä kerrassaan. Positiivista on silti se, että en ole lohduttautunut ylettömällä mässäilyllä kuten niin usein ennen. Sen verran kuitenkin lipsahti, että kun illalla leivoin muffinsseja erästä huomista systeemiä varten, sujahti suuhun useampi taikinaan tarkoitettu suklaapala - sekä vähän taikinaakin. Yhden muffinssinkin koemaistoin. Ja heti se kostautuu, vatsa tuntuu turvonneelta löllöltä. Prkl.

Olen päättänyt ottaa perjantaiaamun viralliseksi punnitusajankohdaksi, ja tämän päivän mussutus ei kyllä tiedä hyvää. Voin kuitenkin lohduttautua sillä, että tänä aamuna vaaka näytti 82,2kg, eli jotain on alkanut tapahtua. Tiedän ettei vaa'alla saisi rampata alvariinsa, mutta kun olo oli vielä aamulla niin kepeä niin oli pakko. Katsotaan sitten mikä on meininki huomenna...

Vaan eipä tämä projekti muutamaan suklaapalaan ja yhteen muffinssiin kaadu. Se onkin tärkeää hyväksyä, että repsahduksia tulee, mutta ne eivät ole mikään syy vetää kunnolla överiksi ja aloittaa sitten huomenna puhtaalta pöydältä. Kun eivät ne överikalorit mihinkään häviä seuraavaan päivään mennessä, vaikeuttavat vain hommaa entisestään ja  - kuten tähän asti - lykkäävät onnistumista hamaan ikuisuuteen.

Leipomisen yhteydessä napsitut suklaat lasken puhtaasti repsahtamisen piikkiin, mutta erikseen on sitten tietoinen herkuttelu. Esimerkiksi eilen kävi harvinainen vieras, ja otin kyllä jälkkäriksi jätskiä niin kuin muutkin. Erona aiempaan vain oli se, että otin jätskiä ihan pikkiriikkisen, ja täytin kulhon kyytipoikana olleella marjasalaatilla. Ja nautiskelin pienestä jätskiannoksestani hitaasti, lusikallinen kerrallaan. Tänään kävin kollegan kanssa lounaalla intialaisessa ravintolassa, mutta jätin nan-leivän tilaamatta ja riisin syömättä, ehkä muutamaa haarukallista lukuunottamatta. Vatsa tuli täyteen, mutta ilman sitä valtaisaa ähkyä jonka riisi- ja leipävuori aiheuttaa. Ideaalimaailmassa jättäisin tietysti jätskit ja riisit kokonaan väliin, mutta tässä todellisessa maailmassa en halua harrastaa totaalikieltoja koska tiedän niiden johtavan ennen pitkää kunnon repsahduksiin. Parempi nautiskella muutama lusikallinen jäätelöä harkitusti, kuin vetää myöhemmin litran paketti viiteen minuuttiin, eikös vain?

Huomenna on tiedossa paljon ulkoilua, joten kylläpä ne suklaapalaset siitä sulavat. Pääasia on, etten nyt maksimoi kurjuutta vetämällä kaikkea mitä kaapista löytyy. Sillä koskaan ei laihdu jos ei pane stoppia ajattelutavalle jonka tukipilareita ovat "vielä tämä ilta", "sitten huomenna" ja "ensi maanantaina". Laihtuminen ei tapahdu hamassa tulevaisuudessa, se tapahtuu JUURI NYT jos ja kun päätän olla syömättä yhtään enempää herkkuja.