Tänään oli hieman uuvuttava päivä, ja välillä verensokerikin pääsi laskemaan melko hälyyttävästi. En silti sortunut mättämään mitä käsiini sain, vaan söin hyvää ruokaa riittävästi. Pientä napostelua on edelleen ilmassa kun pikkunälkä iskee, ja vaikka olen aika hyvin onnistunut valitsemaan hyviä vaihtoehtoja (kuten pähkinöitä tai juustoa), niin tavoite on se että aterioilla syödään vatsa täyteen, ja niiden välillä ei yhtikäs mitään. Hyvä ateriarytmi lienee se klassinen:
- Aamiainen
- Lounas
- Välipala
- Päivällinen
- Iltapala
En oikeastaan edes ole (nykyään) mikään toivoton herkkupeppu, syön kyllä pääosin terveellisiä asioita mutta ongelmana on juuri epämääräinen napostelu ja ylisuuret annokset aterioilla. Uskon että tärkeä tekijä ongelman ratkaisemiseksi on säännöllinen syöminen, ja sitten aterialla kunnollinen keskittyminen ruokaan. Miltä se näyttää, tuoksuu, tuntuu suussa, ja ennen kaikkea maistuu? Kun ruuasta keskittyy nautiskelemaan täysillä, tulee syötyä vähemmän. On myös tärkeää kuulostella omaa oloa, ja lopettaa syöminen ajoissa - ei siis siinä vaiheessa, kun tajunta sumenee ähkyn määrästä. Tuohon kylläisyyden tunteeseen olen kiinnittänyt ekstrahuomiota, ja varsin hyvin tuloksin.
Näiden asioiden ohella painotan kuitenkin edelleen henkistä puolta. Jotain pääni sisällä on nyt selvästi naksahtanut, olen avannut mieleni elämästä ja pienistä asioista nauttimiselle, sen sijaan että stressaisin kaikesta mahdollisesta. Henkinen tyytyväisyys ja tasapaino heijastuu välittömästi siihen, ettei ole pakonomaista tarvetta syömiseen. Mieleeni on jäänyt vuosien takaa lehtiotsikko "Syötätkö nälkäistä sydäntä?", ja tajuan yhä selvemmin, miten totta se on. Kun ravitsen sydäntäni ja sieluani kaikella hyvällä ja kauniilla, eivät ne enää huuda ruokaa turrukkeeksi. On minulla siinäkin vielä pitkä matka kuljettavana, mutta pääasia että olen nyt aidosti tiedostanut ja hyväksynyt asian, ja muuttaa luutuneita ajatusratoja myönteisemmiksi.
Kuten varmasti niin monilla muillakin naisilla, minullakin on teini-ikäisestä asti ollut tapana katsella kauniiden julkkisten kuvia inspiraation ja motivaation lähteenä. Tiedän, että nuo photoshopatut kuvat eivät välttämättä tee niin hyvää itsetunnolle, ja usein olenkin kokenut äärimmäistä epätoivoa ja turhautumista katsoessani kuvaa täydellisestä vartalosta ja sitten omia muhkujani ja makkaroitani. Nyt kun tiedän päässeeni hyvään vauhtiin, tuntuu tällaisten kuvien katsominen yksinomaan innostavalta. Olen matkalla kohti sitä vartaloa, joka näyttää luontaisesti niin hyvältä kuin mahdollista!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti