Lähtölukemat

Tänä aamuna oli sitten ns. totuuden hetki. Vaa'alla käynti ei itse asiassa ahdistanut lainkaan niin paljon kuin olisi voinut luulla, sillä olen vähän kevennellyt syömisiä jo muutaman viikon ajan, ja paino on vastaavasti lähtenyt laskuun. Tämän aamun lukema oli 82,8kg. Onhan se paljon, mutta positiivisesti ajatellen voin todeta, että on se viime aikoina ollut enemmänkin...

Kirjasin myös ylös hieman mittanauhalukemia. Löysin joku aika sitten Pinterestistä tällaisen mahtavan vintage-laihdutustaulukon, ja lisäsin siihen omat mittani äärimmäisen ammattitaitoisesti Picnik-kuvankäsittelysaitilla. Noh, ajatus on tärkein. Enpä muuten ole aiemmin tullut ajatelleeksi mitata polviani ja nilkkojani, vaikka muuten olen kyllä itseäni mittaillut. Vaan tämä siis on lähtökohta, aika ikäviä lukemia, mutta jotenkin ne eivät niin ahdista kun tiedän että se on menoa nyt.

Sentit ja kilot saavat siis kyytiä, mutta kuinka paljon, sitä en vielä tiedä. Selvää on, että joku 10-15kg pudotus on minimi, mutta sen jälkeen katsotaan sitten mitä olo ja peilikuva sanovat. En halua liiaksi tuijottaa painotaulukoita, vaan löytää sen painon jossa minulla on hyvä olla, ja jossa on sijaa ruuasta nauttimiselle ja kohtuulliselle herkuttelulle. Aikaa on vuosi, ja suositellulla eli 0,5kg:n viikkopudotusvauhdilla ehtisi hyvin pudottaa jopa 24kg. Voi kuitenkin olla, että se on liikaa - aika näyttää.

Tähän asti olen ollut tyypillinen "ikuinen laihduttaja", joka on kokeillut kaikki mahdolliset dieetit ja sortunut sitten aina uudestaan. Välillä on äärimmäisen turhauttavaa, kun eri suuntaukset välittävät aivan erilaista sanomaa, eikä oikein tiedä että miten tässä pitäisi syödä. Ehkä totuus onkin se, että kehomme ovat hieman erilaisia, ja mikä sopii yhdelle ei ehkä sovi toiselle. Omasta kehostani olen havainnut, että ehdottomasti parhaiten sopii karppaus eli vähähiilihydraattinen dieetti. Sillä nämä viime viikkojen tulokset on saatu aikaiseksi, vaikken ole edes ollut kauhean tiukka. Viljaton ja sokeriton linja yksinkertaisesti sopii minulle, tekee olon kevyeksi ja energiseksi ja näemmä saa painon putoamaan. Mitenkään supertiukka en kuitenkaan aio olla, ja tänäänkin söin lounaaksi muutaman siivun kotona leivottua täysjyväruisleipää. Ohjenuorana on, että mikään ei ole täydellisen kiellettyä, mutta päivittäisellä tasolla valitsen ruokia jotka saavat minut voimaan hyvin. Silloin on varaa välillä syödä mitä sattuu - harkitusti. Se minun täytyy kuitenkin hyväksyä, että harkitsemattomat ja hallitsemattomat ahmimisorgiat minun täytyy jättää taakseni, muuten ei laihtumisesta tulee mitään.

Ahmimisen kuriin saaminen vaatiikin sitten sitä henkisen puolen kohentamista. Sen olen nyt aloittanut, olen pysähdellyt oikein kuuntelemaan, millaista nauhaa päässäni pyöritän ja miten itselleni puhun. Eikä ole kaunista kuultavaa se, kun heti herättyäni alan soimata itseäni kaikesta siitä mitä en kuitenkaan tänäänkään tee, ja miten olen ällöttävä läski ja kamalan näköinen ja ties mitä. Ei ihme jos mieli on maassa. Vaan otin sisäisestä möröstä niskalenkin heti aamusta, nousin varhain ja lähdin lenkille, ja rupesin heti muuttamaan sisäistä nauhaa enemmän tsemppaavaksi. Että mitä sitten jos näytän hupsulta treenivaatteissani, pääasia että olen treenaamassa, ja ei, liikennevaloissa viereeni osunut hymyilevä nainen ei todennäköisesti hymyillyt/nauranut minulle. Ja jos näin olisi ollut, niin entä sitten? Olen valtavan hyvä ottamaan vakavasti kaikki potentiaaliset loukkaukset, ja huomaan saavani jotain masokistista nautintoa siitä että oikein ryven itsesäälissä. Todella rakentavaa. Jos minä jotain tarvitsen, niin enemmän asennetta, ja paksumpaa nahkaa - henkistä fyysisen sijaan.

Kaikkein parasta lääkettä itsetunnolle ovat kuitenkin myönteiset saavutukset ja itsensä ylittäminen. Otin tänään erään ammattiini liittyvän askeleen, jota olen miettinyt ja harkinnut jo pitkään, mutten ole uskaltanut. Nyt vain päätin koota rohkeuteni ja hypätä - ja se kannatti, voi, miten se kannatti. Lopputulos ei ole vielä selvillä, mutta hyvältä vaikuttaa, ja pääasia on että minä USKALSIN. Sain siitä aivan valtaisan itsetuntoboostin, tuntui kuin mieleni sopukoissa olisi käynyt raikas tuuli joka toi mukanaan optimismia ja uskoa itseeni. Ja ne täyttävät juuri sitä tyhjää tilaa, jota niin pitkään olen yrittänyt täyttää syömällä. Hyvä minä!

Yksi tämän laihdutusprojektin tavoitteista on, että kesällä 2012 voin sitten lapsuusvuosieni mennä häpeilemättä bikineissä rannalle. Tässäpä hieman inspiraatiota, upea huippumalli Miranda Kerr. Huippumallia minusta ei toki koskaan tule, mutta katsotaan, miten lähelle voin päästä!